Hevonen: Tilda (Spangtösen)
Tunnin teema: Asetukset ja taivutukset ympyrällä
Tänään oli taas Jalon tunnin vuoro, ja viides kerta siellä. Jälleen oli alla uusi hevonen, Tilda, eli nyt on kaikki Jalon tavallisesti tunneilla mukana olevat hevoset testattu. Tilda oli näistä ehdottomasti vauhdikkain, ja ehkä jopa yksi vauhdikkaimmista millä olen koskaan mennyt. Sai ehkä vähän tuntemusta siitä, millaista on ratsastaa herkästi kuumuvaa hevosta.
Tilda käveli jo alkukäyntien aikana tosi reippaalla ja pitkällä askelella. Heti kun otettiin ohjat tuntumalle ja piti alkaa mennä kevyttä ravia, huomasi kuinka hänellä tosiaan vauhtia riitti. Piti koko ajan mielessä että ainakaan vetämään ei saa jäädä, sillä siitä vaihde saattaisi mennä vielä suuremmalle. Meitä oli tunnilla aika monta (kuusi muistaakseni), ja koska Jalon kenttä ei ole ihan hirveän suuri, niin tehtiin aika yksinkertaisia, näennäisesti helppoja perusjuttuja. (Näennäisesti siksi, että eivät juuri mitkään tehtävät ratsastuksessa helppoja ole. :D ) Kevyessä ravissa piti tehdä pääty-ympyrät molempiin päihin ja keskittyä hevosen taivuttamiseen. Tuntuu että taivutus- ja asetusasioihin ollaankin keskitytty Jalon tunneilla tosi paljon, mikä on tosi hyvä, koska ainakin itselle ne ovat edelleen vähän hakusessa. Luulen teoriassa ymmärtäväni mistä kummassakin on kyse ja mikä niiden ero on, ja teoriassa ehkä jo tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä luulen että suurin ongelma itselläni on liian heikko (sisä)pohje. En "uskalla" esimerkiksi ympyrällä taivuttaa sisäohjalla tarpeeksi, koska tuntuu että sisäpohje ei ole tarpeeksi vahva pitämään hevonen ympyrällä. Tänään onnistuin kevyen ravin ajan kyllä jotenkuten, tai ajoittain tuntui että sain oikeasti edes jotenkuten taivutettua, niin että sain kuitenkin pohkeella pidettyä Tildan ympyrällä. Mutta oma istunta lähti kyllä siinäkin taas menemään miten sattuu. Käännän ilmeisesti jotenkin liikaa itseäni sisälle päin esimerkiksi juuri ympyrällä mennessä. Tämä ongelma oli itse asiassa jo ensimmäisen vuokrahevoseni Roosan kanssa kaksi vuotta sitten. Pitäisi pyrkiä aina ympyrälläkin istumaan enemmän suorassa ja menosuuntaan päin, eikä antaa painon ja ylävartalon pudota sinne kohti sisäympyrää. Silloinhan se hevonenkin luonnollisesti alkaa valumaan sisemmäs ja sisemmäs. Tähän kun vielä yhdistää heikon sisäpohkeen, niin ei ihmekään että hevosen saaminen pysymään ympyrällä on vaikeaa.
Laukka onnistui tänään vähän niin ja näin sekin. Aloitettiin vasemmasta laukasta, ja laukassa oli samalla tavalla tehtävänä vain tehdä pääty-ympyrät molempiin päihin. Piti kyllä keskittyä ensinnäkin todella paljon siihen, ettei ratsastellut muita päin, kun meitä oli sen verran paljon ja Tilda on huomattavasti reippaampi kuin yksikään toinen tunneilla olleista hevosista. :D Vasenta laukkaa en ensin meinannut saada nousemaan, koska ensireaktio laukkapohkeista Tildalla oli lähteä vain kiihdyttämään ravia. Tätä tietysti ensin ihmettelin, koska olen ajatellut, ettei hevosta saisi "ajaa" laukkaan. Sain kuitenkin ohjeeksi, että Tilda tarvitsee nimenomaan vasempaan kierrokseen hieman enemmän "vauhtia" alle, ennen kuin laukka nousee (on ilmeisesti vaikeampi suunta hänelle muutenkin tuo vasen kierros). Lopulta sain laukan pari kertaa nousemaan (pienten pukkien kera), ja sain muutaman ympyrän laukattua. Ylläpito oli kuitenkin todella vaikeaa. Oikeaan kierrokseen laukka nousi huomattavasti helpommin, ja onnistui pidemmätkin pätkät. Laukassa Tildan kova vauhti ei niin tuntunut, mutta kun välissä putosi raviin, niin kyllä se aikamoiselta kaahottamiselta tuntui. Kun muisti höllätä välillä ohjasta, niin se kyllä hieman auttoi, mutta oli sitä vauhtia silti. :D Laukassa en onnistunut puolestaan taivutuksissa ollenkaan, ja siinä korostui ehkä vielä enemmän sisäpohkeen käyttö.
Mitenhän sitä istuntaa saisi oikeasti parannettua. Loppuraveissa kun piti alkaa keventää yhä hitaammin ja hitaammin (niin että hevonen siirtyisi lopulta kokonaan käyntiin ainoastaan hidastuneen kevennyksen, ja hengittämisen ja kehon rentouttamisen = istunnan avulla), niin kuulemma omat jalat eivät pysyneet kunnolla paikallaan, vaan antoivat oikeastaan koko ajan lisää pohjetta Tildalle. Tätä en itse ollenkaan huomannut, vaikka toki olen tiennyt, että jalkani eivät pysy kunnolla paikallaan. En vain tiedä miten tämänkin saisi kunnolla korjattua.
Harjoitusravi on myös edelleen oikea akilleenkantapääni. Ihmeen hyvin kyllä pystyin Tildan selässä istumaan alas, vaikka se kipitti välistä niin hurjaa vauhtia. Jossain kohtaa vain tuli se tuntemus että keho oli ainakin aika rentona ja "löysänä" siellä selässä ja onnistuin ehkä olemaan puristamatta ainakaan polvilla. Pitäisi vaan päästä tosi paljon menemään harjoitusravia, jotta sen oikean istunnan jossain kohtaa löytäisi niin, että siitä tulisi ihan automaatio ja pystyisi istumaan harjoitusravissa hevosen kuin hevosen selässä.
Tällaisia tuntoja tänään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti