Uusi tuttavuus Faina

Tunti: to 17.8.2017, Merlitz
Hevonen: Faina

Torstaina oli taas Merlitzin tunnin vuoro, ja tänään sainkin mennä ihan uudella tuttavuudella! Faina on vielä suhteellisen uusi hevonen Merlitzissäkin (tuli joskus viime loppukeväästä muistaakseni) ja vielä melko nuori. Se on ollut meidän tunneilla mukana kyllä, mutta olen kuvitellut että sekin on sellainen että vain ne kaikista kokeneimmat saavat sillä mennä (tai en nyt ainakaan minä), mutta näköjään kelpasi tällainen kehnompikin ratsastaja sen selkään. :D Faina oli tosi kiltti, tykästyin sen luonteeseen välittömästi, ja tuntui tosi sellaiselta yritteliäältä ja "miellyttämishaluiselta" myös ratsastaessa. Varmasti tekee kaiken mitä pyydetään, jos vain ratsastaja taas osaa pyytää.

Tunnin alkuun mentiin hetken aikaa kevyessä ravissa jälleen pääty-ympyröitä (aloitettiin oikeasta kierroksesta), tarkoituksena vain saada hevoset vetreiksi, ja piti tehdä käyntisiirtymiä,  ja ihan pysähdyksiä. Pysähdyksistä taas piti siirtyä raviin saman tien, siis ilman käyntiaskelia. Ne sujuivat melko hyvin, etenkin pari todella hyvää ja nopeaa, aivan välitöntä raviin siirtymistä onnistuin tekemään. Ongelmanani oli taas alkutunnista liikkeelle saaminen, siis ravi oli liian hidasta/laiskaa. Alettiin kuitenkin hyvin pian tekemään laukannostoja samassa oikeassa kierroksessa, ja Faina lähti tosi nätisti heti ekasta pyynnöstä laukkaan. Sen laukka oli todella sellaista "suurta", ja siinä oli vähän vaikea istua alas näin ekalla kerralla, mutta ainakin se kulki reippaasti eteenpäin, eikä Fainaa tarvinnut paljon laukassa eteenpäin pyytää, kun hän tuntui niin innokkaalta. :D Laukassa tehtiin ihan vaan pääty-ympyröitä, pyrkimyksenä saada hevoset tietenkin taipumaan mahdollisimman hyvin. Lopussa alkoi jo vähän paremmin päästä itsekin istumaan, vaikka varmaan harjoitusta vaatisi muutaman kerran taas tällä hevosella että onnistuisi kunnolla.

Melko pitkän laukkapätkän jälkeen annettiin hevosten hetki kävellä pitkin ohjin, ennen kuin vaihdettiin vasempaan kierrokseen, ja aloitettiin siinäkin taas samalla tavalla kevyellä ravilla, ja käyntisiirtymillä ja pysähdyksillä. Sen jälkeen laukattiin samalla lailla vasempaan suuntaan. Itselleni on todella paljon vaikeampi saada laukkapohkeet annettua vasemmassa kierroksessa, koska varmaan istun siellä satulassa jotenkin niin vintturassa, että tuntuu että vasen jalka on tosi vaikea saada siirretyksi eteenpäin. Itse asiassa olen miettinyt, kun fysioterapeutti on muutama vuosi sitten todennut että lantioni on aivan kallellaan (siis sen lisäksi että se on korkeammalla toiselta puolelta kuin toiselta, on se myös toiselta puolelta hieman edempänä kuin toiselta, eli se on siis kahteen suuntaan "vino"), että jos se siksi tuntuu niin vaikealta siirtää sitä vasenta jalkaa oikealle paikalle esimerkiksi laukannostoa ajatellen. Vasen jalkani on myös tosi paljon heikompi kuin oikea. Joka tapauksessa, vasemman laukan sain kuitenkin Fainalla myös nousemaan välittömästi, eikä ylläpidossa ollut minkäännäköisiä vaikeuksia, koska Faina piti tahtia yllä ihan itsekin. :D Oli kuitenkin hienoa huomata omalta kannalta, että havahduin muutamassa kohtaa siihen että laukka hidastui siinä määrin, että olisi varmaan pudonnut raviin kohta (voltilla), niin annoin siinä kohtaa uudestaan napakasti pohjetta, niin Faina reagoi siihen heti, eikä pudonnut raviin vaan reipasti taas laukkaansa tehokkaammaksi. :) Se tuntui muutenkin melko herkältä pohkeelle. Onneksi. :) Omat jalat vaan tuntuivat jotenkin holtittomilta tänään, ja oli vaikea saada pidettyä ne paikoillaan (ja laukassa jalka ajautui aivan liian syvälle jalustimeen). Ajattelin kyllä jo siinä alkutunnista, että jalustimet voisivat ehkä olla yhden reiän lyhyemmällä, joten voi olla että johtui siitäkin.

Laukkojen jälkeen ravattiin vielä hetken aikaa pääty-ympyrällä, pyrkien taivuttamaan hevosia kunnolla. Tässä vaiheessa yhdessä kohtaa koin sellaisen pienen ahaa-elämyksen! Mentiin vasenta kierrosta ja yhtäkkiä tunsin, kuinka Faina tuntui todella ns. antavan periksi vasemmalle pohkeelle, tai toisin sanoen, tuntui että sain sen siirtymään askelen verran ulommas vasemman pohkeen avulla. Kohotin ikään kuin kantapäätä hieman niin, että se osui aivan eri tavalla hevosen kylkeen kuin miten yleensä annan pohjetta, ja siinä kohdassa tuli sellainen tunne, että näinkö sitä pitäisi ihan oikeasti käyttää sitä pohjetta. :D Tai sitten se oli sattumaa tai mitä lie. Siinä kohtaa kuitenkin oli tämän tunnin onnistunein fiilis. :D Loppukäynteinä saatiin käydä kävelemässä "ylätallin" lenkki keskenämme, mikä oli ihan kivaa vaihtelua kentällä kävelyn sijaan. :) Tunnin jälkeen pesin Fainan sienellä, ja sitten hepat jo saivatkin iltaruokansa. Merlitzissä yksi tosi kiva puoli on kyllä se, että hevosen saa varmasti joka kerta hoitaa läpikotaisin itse tunnin jälkeen. Ja useimmiten saa kyllä varustaakin ennen tuntia, koska ainakin itselleni useimmiten on sattunut hevonen joka ei ole edellisellä tunnilla. :)

Tykästyin kyllä tähän uuteen tuttavuuteen Fainaan ja mielellään menisin sillä uudestaankin. Ennen kaikkea se luonne vetosi heti, niin kiltti ja yritteliäs ja sellainen herttainen pieni tamma. :)